Blogi: Ella Virtanen (työskentelyapuraha)
Paljon onnea! Suomalaisen Konkordia-liiton hallitus on kokouksessaan päättänyt myöntää sinulle tiedeapurahan.
Nämä sanat jokainen tutkija haluaa lukea aamulla sähköpostistaan. Minulle iloiset uutiset saapuivat vuoden 2024 maaliskuun lopussa. Suomalaisen Konkordia-liiton avustus oli ensimmäinen väitöstyöhöni myönnetty rahoitus ja mahdollisti täyspäiväisen työskentelyn projektin parissa vuoden loppuun saakka.
Väitöskirja haastaa tekijäänsä teorian ja metodologian lisäksi liian usein myös projektirahoituksen osalta. Apurahoja on vähän ja kilpailu niistä on todella kovaa. Olen itse kuvaillut hakurumbaa masokistiseksi itsetunnonkasvatukseksi. Jatkuvien hylkäyksien keskellä omaan työhön on pakko oppia luottamaan raudan lujasti, tai projekti jää kesken.
Samanaikaisesti hakemusten kirjoittaminen on kuitenkin yksi tieteentekijöiden tärkeimmistä taidoista ja sen harjoitteleminen jo väitöskirjavaiheessa kasvattaa ammatillista osaamista. Lisäksi oma projekti kehittyy yllättävän paljon, kun sitä supistaa, laajentaa ja paketoi erilaisin tavoin säätiöiden vaatimusten vaihdellessa. Kirjoitusprosessissa oppii näkemään, mikä on tutkimuksen kova ydin ja millaisia eri näkökulmia siitä voi painottaa.
Suomessa väitöskirjatutkimuksen rahoitus kootaan yleensä useammalta eri taholta. Hakuprosessista on vastuussa joko tutkija itse tai kokeneempi akateemikko, jos väitöstyöntekijä toimii osana työryhmää. Rahoituspätkät vaihtelevat muutamasta kuukaudesta useampaan vuoteen. Tunnettujen ja suurten rahoittajien – kuten Koneen säätiön ja Suomen kulttuurirahaston – lisäksi rahoitusta tarjoavat useammat pienemmät säätiöt ja yhdistykset. Osa rahoitushauista on kaikille väitöstutkijoille auki, mutta toiset on suunnattu ainoastaan tietyille aloille.
Suurin osa väitöskirjojen rahoituksesta suunnataan lääketieteelle ja muille luonnontieteille. Kaikista vaikeinta rahoituksen saaminen on niin sanotuille ”pehmeille tieteille”, kuten humanisteille tai taiteen tutkijoille. Itse edustan juuri näitä vähiten rahoitettuja tutkimusaloja. Yhdistän tutkimuksessani näkökulmia antropologiasta sekä siirtolaisuus- ja sukupuolentutkimuksesta.
Väitöstyössäni keskityn Meksikossa olevien siirtolaisnaisten kehollistettuihin muistoihin. Suomalaisen Konkordia-liiton apurahan turvin lähdinkin Atlantin toiselle puolelle valmistelemaan kenttätyöjaksoani. Vahvistin jo olemassaolevia ammatillisia verkostojani sekä tutustuin erityisesti paikallisiin tutkijoihin, taiteilijoihin ja yliopistoihin. Lisäksi tein etäopintoja Helsinkiin ja viimeistelin kaikki tohtoriopintoihin kuuluvat kurssit.
Meksikossa vietän aikaa erityisesti pohjoisen vuoristomaisemissa, Monterreyn kaupungissa. Vapaa-ajallani liikun mahdollisimman paljon luonnossa ja pohdin usein, kuinka väitöskirjan kirjoittaminen on kuin vaeltamista. Matka huipulle on tuhansien askelten tulos.
Viisi Meksikossa vietettyä kuukautta olivat erittäin tärkeitä tutkimuksen edistämiselle. Teen työtä yhteisöllisin menetelmin, joten pystyin osallistamaan paikallisia ihmisiä projektin jo sen alkumetreiltä asti, esimerkiksi metodologian kehityksen osalta. Samanaikaisesti vahvistin väitöstyöni työryhmää. Ohjaajien lisäksi väitöskirjalla kuuluu olla seurantaryhmä, jossa on vähintään kaksi jäsentä. Meksikon kuukausien aikana tutustuin paikallisessa yliopistossa siirtolaisuuden parissa työskentelevään professoriin: hän lupautui toiseksi seurantaryhmän jäseneksi.
Avustushahakemusten kirjoittaminen jatkui tietysti myös apurahakauden aikana, mutta Suomalaisen Konkordia-liiton rahoituksen ansiosta pystyin viemään tutkimuksen uudelle tasolle. Edistysaskeleet näkyivät myös uusissa, iloisissa uutisissa. Vuoden 2024 lopussa Helsingin yliopisto valitsi minut palkalliseen tohtorikoulutettavan paikkaan! Käytännössä tutkimukseni on siis rahoitettu kokonaisuudessaan ja olen tällä hetkellä osa valtiotieteellisen tiedekunnan henkilökuntaa.
Neljän vuoden rahoitus on epävarmassa tutkijan työssä kuin lottovoitto. Projekti etenee hienosti ja olen pystynyt suunnittelemaan sen etenemistä, kiitos taloudellisen vakauden. Seuraavaksi edessä ovatkin uudet haasteet, esimerkiksi uusien opiskelijoiden opettaminen.