">

Uutiset

Sähköinen apurahajärjestelmä
  1. Home
  2. >
  3. Yleistä
  4. >
  5. Uusimman työelämän tutkimuksen äärellä Roskildessa

Uusimman työelämän tutkimuksen äärellä Roskildessa

Suomalaisen Konkordia-liiton matka-apurahan ansiosta sain mahdollisuuden osallistua pohjoismaiseen työelämän tutkimuksen konferenssiin, joka pidettiin Tanskassa, Roskildessa 14.-16.8.2024. 11th Nordic Working Life Conference – NWLC2024 tarjosi hienon mahdollisuuden tutustua uusimpaan pohjoismaiseen tutkimukseen, esitellä omaa tutkimusaihettani sekä verkostoitua juniori- ja senioritason tutkijoiden kanssa. Konferenssin tämän vuoden teemana oli ‘Nordic Working Life at a Crossroad?’

Pohjoismaiset hyvinvointivaltiot ovat kansainvälisesti tarkasteltuna esikuvallisia monessa asiassa, mutta myös kehitettävää löytyy edelleen, esimerkiksi yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon näkökulmista. Digitalisaatio, tekoäly ja alustatalous ovat perusteellisesti muuttaneet työelämää ja sen toimintaperiaatteita. Konferenssin keynote-puhujia olivat professorit Margun Aanestad (University of Oslo), Jo Krøjer (Roskilde University) sekä Nathan Lillie (Jyväskylän yliopisto). Professori Aanestad pohti konferenssin avauspuheenvuorossaan The Work to make AI work digitaalisen teknologian ja tekoälyn monitasoista vaikutusta yhteiskuntatasolla, mutta myös organisaatioiden ja niiden työntekijöiden tasolla. Aanestad korosti erityisesti generatiivisen tekoälyn ja ChatGPT:n mahdollisuuksia, mutta myös käyttäjien roolia ja vastuuta. Tekoälyä hyödynnetään tiedon keräämisessä sekä päätöksenteon tukena, mutta on myös ensiarvoisen tärkeää pohtia, mitä haluamme tietää ja miksi. Mitä lisäarvoa tämän tietyn datan keräämisellä saavutetaan, kuka tulkitsee tuloksia ja miten niitä hyödynnetään? Uuden teknologian, esimerkiksi robotiikan mahdollisuuksiin Aanestad kehotti suhtautumaan maltillisesti, lietsomatta epävarmuutta ja uhkakuvia. Professori Krøjerin puheenvuoro käsitteli tasa-arvon esteitä työpaikoilla (Sexist harassment literacy: Interventions in workplace sexism). Professori Lillie on puolestaan tutkinut maahanmuuttaneiden integroitumista suomalaisille työmarkkinoille sekä suomalaisten työmarkkinoiden etnistä segregaatiota. Roskildessa hänen esityksensä otsikkona oli Exploitation of Migrants as a Wedge to Deregulate Finland’s Industrial Relations.

Kolmen päivän mittainen seminaari tarjosi yltäkylläisen kattauksen uusinta pohjoismaista työelämän tutkimusta. Koska mahdollisuuksia oli enemmän kuin käytettävissä olevaa aikaa, kuuntelin oman tutkimukseni kannalta relevanteimmat esitykset, jotka liittyivät inklusiivisen työelämän kehittämisen sekä digitalisaation ja tekoälyn hyödyntämisen teemoihin. Seuraavaksi esittelen muutamia nostoja näiden teemojen pohjalta.

Työelämän inklusiivisuudella tarkoitetaan yhdenvertaista ja syrjimätöntä sekä kaikkia osallistavaa ja mukaan ottavaa toimintatapaa. Inklusiivisuus on vahvasti kytköksissä monimuotoisuuteen. Kaikissa Pohjoismaissa käydään keskustelua siitä, miten työnhakua ja työelämää voisi kehittää inklusiivisemmaksi. Suomessakin vähemmistöt kohtaavat eniten vaikeuksia työllistyä – olipa sitten kyseessä maahanmuuttajataustainen, vammainen tai osatyökykyinen työnhakija. Myös Suomessa syntyneet vähemmistöjen edustajat, esimerkiksi romanitaustaiset, kokevat usein työnhaussa esteitä. Professori Thomas Bredgaardin työryhmien esitykset A mirror to “normal” work – Ableism and the construction of flexjobs ja Job design for people with disabilities – lessons from the Danish flexjob program avasivat tätä teemaa innostavasti. Yksi Työterveyslaitoksen tutkijaryhmistä esitteli Nina Nevalan johdolla työkykykoordinaattoreiden koulutusohjelmaa (Evaluation of the Effect of Work Ability Coordinators’ Training Program on Multidisciplinary Work among Professionals).

Toinen pohjoismaisia tutkijoita puhuttava teema on digitalisaation ja tekoälyn ennustamaton kehittyminen ja niiden vaikutukset työelämään organisaatiotasolta työntekijätasolle. Näitä teemoja käsiteltiin myös tämän konferenssin useissa esityksissä. Mark Friis Hau ja Jonas Hulgård Kristiansen puhuivat algoritmisesta johtamisesta (algorithmic management, AM) ja siihen liittyvistä vallan ja toimijuuden teemoista.

Digitalisoitumisen vaikutuksista yliopistokontekstissa kertoi dosentti Arja Haapakorpi Työelämän tutkimuskeskuksesta (Tampereen yliopisto). Suomalaisissa yliopistoissa hallinnollista henkilökuntaa on vähennetty viime vuosien aikana ja näitä tehtäviä on siirretty tutkijoiden omalle vastuulle. Tämän muutoksen seurauksena akateeminen henkilöstö joutuu tekemään yhä enemmän aiemmin tukihenkilöstön vastuulla olleita tehtäviä. Tutkijat ja opetushenkilökunta on yhä riippuvaisempaa kollegojensa tarjoamasta tuesta. Toisaalta uusien sovellusten, kuten Teamsin käyttö säästää aikaa ja tarjoaa mahdollisuuden pitää kokouksia ajasta ja paikasta riippumatta. Haapakorpi työryhmineen tutkii myös taloushallinnon digitalisaatiota Tampereen yliopiston koordinoimassa ja ELY-keskuksen rahoittamassa hankkeessa Taloushallinnon digitalisaatio ja oppiminen toimintatutkimuksen keinoin 2024-2026.

Meidän väitöskirjatutkijoiden esitykset oli konferenssissa koottu yhteen työpajaan (Young Scholar Workshop: Work and Welfare in the Digital Age). Työpajassa oli kolme esitystä – kaikki Suomesta. Väitöskirjatutkija Matti Laukkarinen (Jyväskylän yliopisto) esitteli tänä syksynä valmistuvan väitöskirjansa tuloksia. Laukkarinen tarkastelee väitöskirjansa osajulkaisuissa (Laukkarinen 2022; Laukkarinen 2023) sosiaalisten kontaktien ja epämuodollisen tiedon sekä sosiaalisen median roolia työnhaussa ja rekrytoinnissa. Väitöskirjatutkija Jere Immosen (Itä-Suomen yliopisto) esitys Platform Workers’ Fairness References on Differently Controlled Online Labour Platforms pohjautui niin ikään tekeillä olevaan väitöskirjaan. Immonen on tarkastellut osajulkaisuissaan verkkoalustoja (Immonen 2023) sekä alustayritysten johtajien oikeutuksia (Immonen 2024).

Omassa esityksessäni kävin läpi kahden osajulkaisuni (Lehtovaara & Jyrkinen 2021; Lehtovaara 2021) tuloksia, jotka ovat linjassa aiemman Suomessa tehdyn tutkimuksen kanssa. Korkeasti koulutettujen maahanmuuttaneiden naisten polku työelämään on harvoin nopea, huolimatta osaamisesta, motivaatiosta tai monipuolisista työnhakustrategioista. Kerroin myös lyhyesti työn alla olevasta kolmannesta artikkelistani, jonka aiheena on korkeasti koulutettujen äitien työnhakukokemukset. Aihe on tärkeä, koska suurin osa naisista muuttaa Suomeen perhesyistä, esimerkiksi puolison roolissa. Tästä syystä heillä ei ole työpaikkaa, saati ammatillisia verkostoja useinkaan valmiina. Pienten lasten äidit jäävät helposti kotouttamisen ja työllistämisen palvelujen ulkopuolelle, mistä syystä myös työllistyminen pitkittyy. Lopuksi on todettava, että konferenssi tarjosi erinomaiset puitteet verkostoitumiselle niin kotimaisten kuin muista Pohjoismaista olevien tutkijoiden kanssa. Loin hyödyllisiä verkostoja juniori- ja senioritason tutkijoiden kanssa ja osan kanssa yhteydenpito on jatkunut myös konferenssin jälkeen.