Blogi: Arkea, opiskelua ja suurta kiitollisuutta


Kun sain Suomalaisen Konkordia-liiton apurahan lähihoitajaopintojeni tueksi, koin
valtavaa helpotusta. Opiskelen aikuisena, ja olen samalla pienen, yhden vuoden
ikäisen lapsen äiti. Elämä on täynnä iloa, mutta myös huolta siitä, miten talous ja
opinnot kulkevat käsi kädessä eteenpäin. Ilman tukea olisi ollut vaikeaa varmistaa,
että opinnot voivat jatkua suunnitellusti.

Arki pienellä lapsella ja opintotuella on usein selviytymistä. Jokainen euro on
tarkkaan laskettava, ja välillä tuntuu, että taloudellinen epävarmuus vie liikaa voimia
itse opiskelulta. Kun lapsi kasvaa ja tarvitsee uusia vaatteita, ruokaa ja turvallista
arkea, joutuu usein valitsemaan, mistä itse aikuisena tingin. Tämä apuraha merkitsi
minulle paitsi rahallista helpotusta myös henkistä voimaa, tunne siitä, että joku uskoo
minuun ja minun opintopolkuuni. Useat opiskelijat joutuvat käymään töissä opintojen
ohella ja hallitus kannustaakin siihen. Tässä yhtälössä unohdetaan ne joilla ei ole
töitä tai mahdollisuutta mennä töihin. Oma lapseni on ollut suuren osan opintojeni
ajasta niin pieni, ettei häntä ole edes mahdollista laittaa päiväkotiin.

Apurahan ansiosta pystyin kattamaan välttämättömiä menoja, jotka muuten olisivat
jääneet avoimeksi huoleksi ja velkaantumiseksi. Se mahdollisti sen, että voin
keskittyä opintoihini, harjoittelujaksoihin ja valmistautua tulevaan ammattiin, joka on
minulle tärkeä unelma. Haluan valmistua lähihoitajaksi, jotta voin tulevaisuudessa
tehdä merkityksellistä työtä ja turvata paremmin myös oman perheeni arjen. Opinnot
ovat osaltaan myös pitäneet minut järjissäni ensimmäisen vauvavuoden aikana.
Minusta tuntuu että monet uudet äidit helposti unohtavat itsensä kun kaikki
keskittyminen menee vauvaan. Saattaa kuulostaa hassulta mutta opiskelut ja se, että
minulla on omia tavoitteita ja päämääriä myös vauvan rinnalla on auttanut pitämään
mielenterveyttäni yllä ja antanut merkitystä myös itselleni omista teoista ja
tavoitteista enkä ole täysin unohtanut itseäni vauva-arjen keskellä.

Tämä kokemus on opettanut minulle paljon sitkeydestä, kiitollisuudesta ja siitä, miten
tärkeää on, että opiskelijoiden rinnalla on tukijoita, jotka näkevät muutakin kuin
paperilla olevan hakemuksen. Apuraha ei ollut vain taloudellista tukea, se oli
muistutus siitä, että en ole yksin matkallani.

Kiitos, että annoitte minulle mahdollisuuden jatkaa opinnoissani eteenpäin. Tämä
tuki on ollut meille molemmille, minulle ja pienelle lapselleni arvokas askel kohti
vakaampaa tulevaisuutta.