Uutiset

Blogi: Mia Ahonen, Suomalaisen Konkordia-liiton apuraha turvasi tutkimustyön aloittamisen

Maaliskuu 2025 oli jännittävä ja merkittävä käännekohta väitöskirjamatkalleni. Tuolloin sain Suomalaiselta Konkordia-liitolta päätöksen minulle myönnetystä viiden kuukauden työskentelyapurahasta, joka mahdollisti sen, että ADHD-diagnosoitujen korkeakoulutettujen naisten työelämä- ja työssä oppimisen kokemuksia käsittelevä tutkimukseni pääsi kunnolla käyntiin. Työskentelin apurahalla toukokuusta syyskuuhun.

Myönteinen apurahapäätös oli iloinen yllätys. Tutkimus oli tuolloin vielä alkuvaiheessa, vaikka olinkin tehnyt paljon valmistelutyötä: kirjoittanut tutkimussuunnitelman ja aineistonhallintasuunnitelman, ollut yhteydessä yhteistyötahoihin ja rekrytoinut tutkimuksen osallistujat. Apuraha mahdollisti kokopäiväisen työskentelyn ja kasvatti jo ennestään vahvaa motivaatiota.

Suomalainen Konkordia-liitto tukee naisten opiskelua ja tieteellistä pätevöitymistä. Ehkä päätökseen vaikutti myös tutkimukseni kohderyhmä; ADHD-diagnosoidut naiset ovat saaneet toistaiseksi melko vähän huomiota aiemmassa tutkimuksessa. On hienoa, että apurahoja myönnetään myös alkumetreillä oleville tutkimuksille. Ilman niitä moni tärkeä aihe jäisi tutkimatta.

Viisi kuukautta intensiivistä työtä

Apurahakauden alettua sukelsin syvälle aineistonkeruun pariin. Haastattelut veivät suuren osan ajasta ja ne olivat usein kestoltaan arvioituja pidempiä. Olenkin oppinut, että huolellisestikin tehty suunnitelma usein elää matkan varrella. Kun haastattelut olivat pitkiä, myös aineiston esikäsittely ja litterointi veivät enemmän aikaa. Päätin tehdä nämäkin vaiheet perusteellisesti, sillä tiedän, että se palkitsee analyysivaiheessa.

Alussa tarkensin metodologiaa ja valmistelin tarvittavat dokumentit, kuten tutkimustiedote ja suostumuslomake. Lisäksi luin, kirjoitin, suunnittelin, suoritin opintoja ja pidin tutkimuspäiväkirjaa. Ajatustyö osoittautui aikatauluttamisen näkökulmasta haastavimmaksi – mutta tutkimustyössä sen merkitys on korvaamaton. Nyt, joulukuun kynnyksellä, työn alla on ensimmäinen artikkeli.

Tutkimukseen osallistui 36 naista. Osallistujat kokivat tutkimuksen sekä siihen osallistumisen tärkeänä. Heidän avoimuutensa ansiosta aineisto on rikas ja tarjoaa mahdollisuuden tarkastella paitsi koettuja haasteita, myös vahvuuksia ja oppimisen tapoja työelämässä. Heidän tarinoidensa kautta avautuu näkymä siihen, miten neurokirjon naiset navigoivat työssä ja työympäristöissä.

Havaintoja tutkijan arjesta

Arjen keskellä edistyminen tuntuu joskus hitaalta. Kun pysähdyn ja kokoan yhteen apurahakauden aikana tehdyt asiat, yllätyn itsekin. Viisi kuukautta vei tutkimusta valtavasti eteenpäin. Tämä havainto on palkitseva ja lisää motivaatiota jatkaa. Aion useamminkin pysähtyä ja katsoa taaksepäin – nähdä, mitä kaikkea on jo tehty.

Väitöskirjatutkijan työ voi toisinaan olla yksinäistä ja puuduttavaakin, etenkin, kun jokin vaihe tuntuu kestävän loputtomiin. Eteneminen kuitenkin palkitsee ja hetkellisten turhautumisten jälkeen innostus palaa entistä vahvempana. Joskus muistutus asioiden merkityksistä voi tulla teepussista: In a life of thoughts and feelings, commitment becomes your saving grace

Miksi tämä tutkimus on tärkeä?

ADHD-diagnosoitujen naisten työelämäkokemusten tutkiminen ei ole vain akateeminen kysymys. Se liittyy siihen, miten rakennamme inklusiivista ja tasa-arvoista työelämää, jossa erilaiset tavat ajatella ja oppia nähdään voimavarana. Kun ymmärrämme paremmin näitä kokemuksia, voimme kehittää käytäntöjä, jotka tukevat kaikkien hyvinvointia, oppimista ja vahvuuksien hyödyntämistä.

Kiitos Suomalaiselle Konkoridia-liitolle apurahasta, joka mahdollisti väitöstutkimuksen laadukkaan ja onnistuneen aloituksen.

Työni jatkuu artikkelin kirjoittamisen ja aineiston analyysin parissa.